Geopolitiikkaa & sijoituksia
Vielä kuukausi sitten sijoitusympäristö näytti itselleni niin poikkeuksellisen sumuiselta, että päädyin irtaantumaan yhtä riviä vaille kaikista omistuksistani määrittelemättömäksi ajaksi. Olen nyt hiljakseen palaillut takaisin vahvistuvan näkemyksen saattelemana.
Teksti perustuu sijoituksiani ohjaavaan näkemykseeni vallitsevasta geopolitiikasta. Se voi sisältää asiavirheitä ja ylipäätään koko näkemys voi olla komeasti virheellinen. Tämä ei ole sijoitussuositus. Jos kaipaat faktatarkistettua, journalistisen ohjeiston tukemaa näkemystä ja sijoitussuosituksia, suosittelen ensisijaisesti Yleä ja Kauppalehteä.
Sijoituspäätökseen johtanut näkemykseni ei todellakaan ole konsensusta ja hieman orvolta tuntuu seistä salkun kanssa tämän takana. Legendaarista Fox Mulderia lainatakseni: "The truth is out there", vaikka ei tämä ufoihin liitykään.
Oikeutus USA:n hyökkäykselle
kuva: X / Whale_Guru
Viimeiset puoli vuosisataa islamilainen hallinto on ollut Lähi-idän yksi keskeisimpiä terrorismin rahoittajia. Hallinnon kaatuessa verkosto heikkenee. Tässä asiayhteydessä Nobelin rauhanpalkinnosta puhuminen on ehkä hieman groteskia, mutta ei liene väärin olettaa maailman olevan rauhallisempi paikka, jos terroristijärjestöjen rahoitus katkaistaan.
Hyökkäys voidaan oikeuttaa monin moraalisin ja kiistanalaisin perustein. Näillä perusteilla ei kuitenkaan ole juurikaan vaikutusta sijoitusmarkkinoihin. Markkina pyrkii hinnoittelemaan etenevän eskalaation seurauksia vaillinaisen informaation perusteella. Mielipiteet oikeasta tai väärästä eivät lähtökohtaisesti vaikuta kursseihin. Laaja tai heikko yleinen hyväksyntä toki voi vaikuttaa eskalaation kestoon poliittisen riskin kautta. Sijoituskeskustelut eskalaation tiimoilta tuntuvat kuitenkin kärjistyvän ainakin osaksi juuri tämän hyväksynnän ympärille.
Kristallipallo
Sanotaan, että pörssi hinnoittelee tulevaisuutta noin vuoden päähän. Jotta voisi tunnistaa muuttuvan maailman tulevat voittajat ja häviäjät, pitäisi kyetä hahmottamaan syy-seurausketjuja, muutoksen suuntaa sekä erottamaan merkitsevät signaalit melun keskeltä. Ei tarvitse olla nopein reagoija, paikka hiljaa suunnistavan kärkiryhmänkin takana useimmiten riittää.
Tässä kohtaa ollaan kuitenkin kevätjäillä. Ennustaminen on kliseisesti hankalaa ja riskistä touhua - varsinkin tulevaisuuden. Indeksituottoihin pääsee ilman ennustuksista syntyvää epävarmuutta, ylituotot taas vaativat enemmän oikeansuuntaisia näkemyksiä ja niihin positioitumista. Ei haittaa, vaikka toisinaan olisi väärässäkin, kunhan ymmärtää rantautua ajoissa.
Seuraavaksi oma näkemykseni siitä, mihin suuntaan saatetaan olla menossa. Lasken tälle itse sen verran painoarvoa, että uskallan hiljakseen positioitua takaisin volatiileille markkinoille.
USA-Kiina suurvaltakilpailu
Annetaan Ray Dalion tiivistää viiteen minuuttiin, mitä historiassa on vaadittu johtavan suurvallan syntyyn ja kuihtumiseen.
Kuva: Youtube / Ray Dalio
Yhdysvaltojen viimeaikaiset geopoliittiset siirrot - Panama, Venezuela, Grönlanti ja Iran - voidaan tulkita osaksi laajempaa strategiaa. Kyse ei ole ollut yksittäisistä tapahtumista, vaan pikemminkin valtataistelusta ja AI-kilpajuoksusta Kiinaa vastaan - siitä, kumpi tulevaisuudessa määrittää maailmanjärjestyksen säännöt.
Varsinainen näkemykseni
Yhdysvallat haluaa nyt muokata globaalin energiatarjonnan ja -logistiikan itselleen suotuisaksi.
Kiinan näkökulmasta Yhdysvaltojen hegemonian mahdollistanut petrodollari on aina ollut rakenteellinen alistamisjärjestelmä.
Deng Xiaopingin aikoihin Kiina teki tietoisen päätöksen ja päätti tulevaisuudessa olla riippumaton lännen rahoitusjärjestelmästä. Näistä ajoista saakka Kiina on heikentänyt lännen investointihalukkuutta kriittisten mineraalien ja harvinaisten maametallien osalta omalla edullisella tuotannollaan. Uusia länsikaivoksia ja jalostuslaitoksia ei ole tarvinnut, haluttu eikä voitu aloittaa.
Tällä hetkellä Kiina hallitsee käytännössä ainoana maana isoksi osaksi kriittisten mineraalien ja harvinaisten maametallien tuotantosykliä kaivamisesta ja jalostamisesta aina valmiiseen tuotteeseen saakka. Ilman näitä metalleja nykyaikaisesta teollisuudesta ja teknologiasta katoaa modernius. Aurinkovoima, sähköautot, puolijohteet, tekoäly, teknologia- ja sotateollisuus tarvitsevat kasvavissa määrin vaikeasti korvattavia metalleja.
Yhden geopoliittisen riskin realisoiduttua Venäjän hyökätessä Ukrainaan vuonna 2022, päivitettiin Yhdysvalloissa kriittisten mineraalien kytkös tukevammin kiinni kansalliseen turvallisuuteen ja Kiina-riippuvuutta ryhdyttiin purkamaan. Uusien kaivosten ja jalostuslaitosten perustaminen on kuitenkin verrattain hidasta ja arvioisin metallien osalta lännen pohjakosketuksen ajoittuvan vuosiin 2027-2028.
Vuonna 2025 Trump kiristi jo pitkään käynnissä olleen kauppasodan kevytversion kohti systeemistä valtakamppailua. Kiina vastasi osaltaan kiristämällä kriittisten mineraalien ja harvinaisten maametallien vientikieltoja. Viimeisen vuoden aikana kiellot ovat tiukentuneet entisestään. Kuristusote ei liene liian raju termi kuvaamaan tämänhetkistä tilannetta lännen osalta. Yksi keskeinen epäsuora keino, jolla Yhdysvallat voi tätä otetta yrittää höllentää, on pyrkiä tekemään öljystä Kiinalle kalliimpaa, epävarmempaa ja jopa niukempaa.
Lähi-idän energia
Yhdysvallat on siis tekemässä itsestään globaalia öljyn ja maakaasun solmukohtaa. Ei vain pelkkää tuottajaa, vaan välttämättömän kumppanin muulle maailmalle. Öljykortti taidettiin nyt pokeritermein päättää pelata showdowniin saakka. Tätä kehitystä seurataan parhaillaan Lähi-idässä. Narratiivi huomioiden Iranin eskalaation kehittyminen on palvellut Yhdysvaltojen tarkoitusperiä ehkä paremmin kuin ennalta osattiin edes odottaa. Iran tuhoaa Lähi-idän tuotantoa sitä enemmän, mitä enemmän Trump nälvii ja uhkailee vihollistaan.
Näkemys voi kuulostaa hieman rapealta jo pelkkä tapahtumien globaali vaikutus huomioiden. Jos kuitenkin pysähtyy pohtimaan Yhdysvaltojen viimeaikaisia siirtoja sekä Trumpin reipashenkisiä ulostuloja, kokonaisuus alkaakin näyttää paljon selkeämmältä. Suurvaltataistelut harvemmin rajoittuvat pelkkään sanahelinään.
Eskalaatiolla on tietysti hurja hintalappu myös Yhdysvalloille. Lähi-idän tuotannon osittainen alasajo ja/tai Hormuzinsalmen hallinta osuu kuitenkin suhteellisesti paljon kipeämmin Kiinaan.
En edes yritä arvata, milloin Yhdysvallat kokee "tavoitteensa täyttyneen" ja lopettaa konfliktin. Vaikka konflikti päättyisi huomenna, ei Lähi-idän tuotannon paikkaaminen tapahtuisi hetkessä. Pidän kuitenkin täysin mahdollisena Yhdysvaltojen jonkinasteista läsnäoloa salmella vielä välivaalienkin aikaan.
Eskalaation pitkittymistä vastaavan mahdollisuuden saa boots-on-the-ground-skenaariokin. Lähi-idän tuotanto saadaan lamautettua pommittamalla, hallinnon vaihto kuitenkin vaatisi tuetun kansannousun ja Israelin sekä Yhdysvaltojen jalkautumisen. Maasota Iranissa olisi kuitenkin sotilaallisesti äärimmäisen vaikea, poliittisesti arka ja taloudellisesti katastrofaalinen.
Neuvotteluihin tai mustaan joutseneen loppuva konflikti saa loput karkean todennäköisyyskentän rippeistä. Yhdysvaltojen vetäytyminen tässä tilanteessa kertoisi jostain muusta kuin Trumpin tacoilusta, vaikka se sellaiseksi verhoiltaisiinkin.
Näkemykseen sijoittaminen
Skenaariossani Yhdysvallat aikoo tulevaisuudessa hallita energian
• tarjontaa
• reittejä
• hinnoittelua
• vaihtoehtoja
Tämä tarkoittaisi mm. pitkäaikaisia sopimuksia Eurooppaan ja Aasiaan, uusia geopoliittisia pullonkauloja, riskialueiden tuotannon korvaamista turvallisemmilla lähteillä, Kiina-riippuvuuksien vähentämistä ja maailman jakaantumista blokkeihin.
Tässä skenaariossa voittajia olisivat muun muassa:
• USA-kaasu & LNG-viejät
• USA:n energia-infra (midstream)
• Logistiikka - öljy- ja LNG-tankkerit
• USA-kaasuun sidotut lannoitteiden & kemikaalien tuottajat
• Öljypalvelut myöhemmin tulevassa capex-syklissä
• Länsimaiset kriittisten mineraalien tuottajat
• Maatalous & ruoka
Muutamia mielenkiintoisia yhtiöitä, joista osa on jo omassa salkussa:
Antero Resources, AR, Maakaasu- ja NGL-tuottaja Appalakeilla (Marcellus/Utica), yksi suurimmista Yhdysvalloissa. Hyötyy vahvasti LNG-viennistä.
Suncor Energy, SU, Kanadan integroitunut energiayhtiö, jonka ydin on öljyhiekka. Altistuu “safe barrels” -teemaan geopoliittisessa epävarmuudessa.
Woodside Energy, WDS, australialaislähtöinen globaali energia- ja LNG-yhtiö. Altistuu Aasian LNG-kysynnälle ja turvallisen tarjonnan teemalle.
Cheniere Energy, LNG, USA:n johtava LNG-tuottaja ja -viejä – keskeinen Yhdysvaltain LNG-vientiketjussa.
Golar LNG, GLNG, kelluvan LNG-infran (FLNG) erikoistunut yhtiö, offshore-nesteytys ja kapasiteetin kehitys. Joustava tuotanto kriisialueiden ulkopuolella
Williams Companies, WMB, USA:n maakaasuinfrayhtiö – putkistot sekä muu kaasuinfra.
VanEck Oil Services ETF, OIH, öljypalvelusektorin ETF – altistus poraukseen, kalustoon ja upstream-palveluihin. Hyötyy viiveellä capex-syklin kiihtymisestä.
CF Industries, CF, typen ja ammoniakin tuottaja – hyötyy siitä, että sen tuotanto käyttää maakaasua feedstockina.
LyondellBasell, LYB, globaali suuri olefiinien, aromaattien ja muiden kemikaalien tuottaja. Hyötyy halvasta energiasta.
Adecoagro, AGRO, eteläamerikkalainen maatalousyhtiö. Toimintaa viljelyssä, maidossa sekä sokeri-, etanoli- ja energiatuotannossa.
EQ Resources, EQR, volframiyhtiö (tungsten), läntisen maailman suurin kriittisen mineraalin tuottaja - Mt Carbine Australiassa & Barruecopardo Espanjassa.
Vaikka hiljaa suunnistava kärkiryhmä näihin on jo kuluvan vuoden aikana position ottanutkin, näkisin yhtiöissä vielä kosolti nousuvaraa jos skenaario toteutuu edes osittain. Tacoilun ja eskalaation vuorotellessa volatiliteetti pysynee joka tapauksessa korkeana.
Tämä ei todellakaan ole sijoitussuositus, eikä mitään kirjoittamaani pidä ottaa liian vakavasti. Parempi lie keskittyä nauttimaan keväästä ja muuttolintujen saapumisesta. 😗
Kiitos kuitenkin, jos jaksoit lukea loppuun saakka! 🌿
