Hopeaa ei ole häpeä omistaa
Lännessä puhutaan hopeasta usein kuin erillisesta jalometallista. Todellisuudessa suurin osa hopeasta ei koskaan lähde kaivoksesta hopeana, vaan se lähtee kuparina.
Iso osa puolustukselle, aurinkopaneeleille ja elektroniikalle kriittisestä hopeasta syntyy kuparintuotannon sivutuotteena. Kaivoksella hopeaa ei eroteta, hinnoitella eikä hallita. Se on lukittuna rikasteeseen. Se, joka hallitsee jalostuksen, hallitsee myös hopean.
Varmaan jo arvaatkin, kuka hallitsee jalostuksen?
Kuparimalmi on liian köyhää ja raskasta kuljetettavaksi. Siksi se rikastetaan kaivoksen lähellä. Lopputuote on kuparirikaste, jossa kuparipitoisuus on moninkertainen ja jossa sivumetallit - kuten hopea -kulkevat mukana. Tämä rikaste viedään useimmiten Kiinaan jalostettavaksi. Kiina sulattaa, puhdistaa ja erottelee rikasteen, hyvittää kaivokselle jalometallit rahassa ja pitää hopean itsellään. Länsi saa rahaa, Kiina metallin. Kaivoksen neuvotteluvoima on tässä kohtaa hyvin vähäinen.
Hopean hinta- ja tarjontanäkymät
Hopean tarjonta ei reagoi hintaan samalla tavalla kuin useimpien metallien, tai ainakaan sen ei pitäisi reagoida.
Hopean tuotanto ei skaalaudu hinnalla, koska valtaosa tuotannosta on sivutuotetta. Sitä ei louhita lisää, vaikka hinta nousisi. Kuparikaivoksen optimoidessa tuotantoaan kuparin hinnan mukaan, se ei avaa uusia linjoja hopean vuoksi. Toisin sanoen korkeampi hopean hinta ei synnytä nopeasti uusia projekteja, ei tuo markkinoille merkittävästi lisää metallia, eikä korjaa lännen jalostusketjun pullonkaulaa.
Hopean hinta kuitenkin määräytyy, tai on ainakin aiemmin määräytynyt, pitkältikin futuurimarkkinoilla lännen finanssijättiläisten ehdoilla. Markkina hinnoittelee mielestäni vieläkin hopeaa kuin sitä olisi runsaasti saatavilla, se olisi nopeasti skaalautuva ja geopoliittisesti neutraali.
Kysyntä
Hopea ei ole koru- tai sijoitusmetalli siinä mielessä kuin se usein mielletään. Se on paras tunnettu sähkönjohdin ja siksi kriittinen materiaali kaikessa, missä teho, luotettavuus ja häviöt ratkaisevat. Hopeaa käytetään aurinkopaneeleissa, sähköverkoissa, datakeskuksissa, elektroniikassa, sähköajoneuvoissa, puolustuksen sensoreissa ja ohjusjärjestelmissä sekä lääketieteellisissä ja teollisissa sovelluksissa. Toisin kuin moni raaka-aine, hopea ei ole helposti korvattavissa ilman suorituskyvyn heikkenemistä. Siksi sen kysyntä kasvaa samassa tahdissa energiamurroksen, tekoälyn ja geopoliittisen varautumisen kanssa - suhdanteista riippumatta.
Ennustemallit ennakoivat vuoteen 2030 mennessä hopean kokonaiskysynnän ylittävän tarjonnan tuntuvasti. Rakenteellinen kysynnän kasvu ja jäykkä tarjonta aiheuttavat vahvaa potentiaalista kasvupainetta hopean hintaan. Kun tarjonta ei reagoi hintaan, teollinen kysyntä ohittaa sijoituskysynnän, jalostuskontrolli kiristyy ja hintadynamiikka muuttuu, voitaneen +100$ unssihinta nähdä yllättävänkin pian.
Hopean hinnan nousu nähdään usein automaattisesti Kiinan etuna, niin kuin useiden muidenkin metallien. Todellisuudessa asetelma lienee monimutkaisempi. Kiinan teollinen malli perustuu halpoihin resursseihin, massatuotantoon ja vientiin. Hopea on Kiinalle kustannus: aurinkopaneelit, elektroniikka ja korkean volyymin valmistus nielevät hopeaa tonneittain, ja hinnannousu syö suoraan marginaaleja. Yhdysvalloille hopea taas on strateginen resurssi ja rahallinen metalli. Sen hinta määräytyy länsimaisilla markkinoilla dollareissa. Hinnannousu parantaa länsimaisten kaivosyhtiöiden kannattavuutta sekä vahvistaa toimitusketjujen uudelleenrakentamista Kiinan ulkopuolelle. Kiinan kaltaisen vientivetoisen talouden ei ole helppoa siirtää tätä kustannusta eteenpäin loputtomiin. Pitkällä aikavälillä korkea hopean hinta voi nakertaa Kiinan teollista kilpailuetua enemmän kuin Yhdysvaltojen strategista asemaa.
Hopean hinnan nousu nähdään usein automaattisesti Kiinan etuna, niin kuin useiden muidenkin metallien. Todellisuudessa asetelma lienee monimutkaisempi. Kiinan teollinen malli perustuu halpoihin resursseihin, massatuotantoon ja vientiin. Hopea on Kiinalle kustannus: aurinkopaneelit, elektroniikka ja korkean volyymin valmistus nielevät hopeaa tonneittain, ja hinnannousu syö suoraan marginaaleja. Yhdysvalloille hopea taas on strateginen resurssi ja rahallinen metalli. Sen hinta määräytyy länsimaisilla markkinoilla dollareissa. Hinnannousu parantaa länsimaisten kaivosyhtiöiden kannattavuutta sekä vahvistaa toimitusketjujen uudelleenrakentamista Kiinan ulkopuolelle. Kiinan kaltaisen vientivetoisen talouden ei ole helppoa siirtää tätä kustannusta eteenpäin loputtomiin. Pitkällä aikavälillä korkea hopean hinta voi nakertaa Kiinan teollista kilpailuetua enemmän kuin Yhdysvaltojen strategista asemaa.
Hopean markkinahinnan muodostumisesta liikkuu paljon salaliittoteorioita. Hintaa ei ehkä manipuloida, vaan pikemminkin pyritään tukahduttamaan spekulatiivista kuplaa ja hillitsemään volatiliteettia. Paperirimarkkinat kuitenkin kykenevät painamaan hintaa ainoastaan niin pitkään kuin fyysinen hopea liikkuu. Jahka usko fyysisen saatavuuteen/fiatiin alkaa horjahdella, voimme nähdä mielenkiintoisiakin liikkeitä hopean hinnassa. Sitä ennen lienee kuitenkin luvassa kosolti vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
https://x.com/oriental_ghost/status/2000168337909899593?s=20