Dollari reservivaluuttana
Historiaa
Vuoteen 1971 asti USA:n dollarit olivat sidottuja kultaan ja muut valuutat dollariin. Vietnamin-sota, massiivinen julkisen sektorin laajeneminen ( miten tämä kuulostaa tutulta?) ja kauppavaje ajoi kuitenkin noihin aikoihin USA:n printtaamaan liikaa dollareita. Pian ulkomaiset keskuspankit tursusivat dollareita, mutta USA:n kultavaranto ei kasvanut. Maailmalla oli enemmän dollareita kuin USA:lla kultaa.
Huhumylly käynnistyi - Yhdysvalloilla ei todellisuudessa olisi kultaa maksettavaksi. Pian Ranska aloitti presidentti Charles De Gaullen ilmoittaessa: "Jos dollari on kultaa, me haluamme kultaa." Ranska alkoi vaihtaa dollareitaan kultaan ja muut maat seurasivat. USA:n kultavaranto alkoi hupenemaan nopeasti.
Nixonille jäi kaksi vaihtoehtoa, antaa joko kaiken kullan mennä tai katkaista lunastus. Nixon päätyi irrottamaan dollarin kullasta 15.8.1971 ja tekemään siitä fiat-valuutan. Kului pari vuotta ja USA ilmoitti uudesta järjestelmästä, jonka he väittivät olevan suorastaan "Magnificent!"
Petrodollarin synty
Kultasiteen katkettua, USA kohtasi eksistentiaalisen ongelman: miksi kukaan pitäisi enää dollareita, jos ne eivät ole kultaa? Ilman uutta ankkuria dollarin arvo romahtaisi ja koko hegemonia olisi vaarassa.
Kissinger sen sitten siinä yhtenä iltana keksi: Jos kulta ei toimi enää ankkurina, käytetään energiaa. Öljy on kaikille välttämätöntä, joskin sen tuotanto on keskittynyt harvoihin maihin, joista tärkeimpänä Saudi-Arabia.
Vuonna 1974 USA ja Saudi-Arabia tekivät epävirallisen strategisen diilin:
Saudi-Arabia lupasi:
- myydä öljynsä vain dollareissa
- sijoittaa öljytulot US Treasuryihin
- ohjata OPECia dollaripohjaiseen hinnoitteluun
USA lupasi:
- sotilaallisen suojan saudeille
- aseita ja tiedustelutukea
- poliittisen turvatakuun hallinnolle
Mitä tästä syntyi?
Jos joku maa halusi ostaa öljyä, sen piti hankkia dollareita. Suomi möi paperia, Saksa autoja, Japani elektroniikkaa ja pienet kehitysmaat mitä vain kykenivät, kahvia, kaakaota, puuvillaa jne. Jos maa ei saanut tarpeeksi dollareita viennistä, se otti USD-lainaa vastineeksi omasta valuutastaan. Tämä heikensi muiden maiden valuuttoja ja tuki dollaria.
Tuontivirrat maksettiin painamalla dollareita ja näillä dollareilla muut maat ostivat öljyä. Tämä loi pysyvän kauppavajeen USA:lle ja pysyvän dollarivirran ulkomaille. Dollarit virtasivat USA:sta tuojamaille ja OPEC-maiden (Lähi-idän, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan tuottajia) hoiteisiin. OPEC ei kuitenkaan pitänyt valtavaa USD-ylijäämää käteisenä, vaan osti USA:n velkakirjoja, teki talletuksia US-pankkeihin, sijoitti Wall Streetille tai osti amerikkalaisia aseita.
Lopputulos
USA sai tavaraa, maksoi painamillaan dollareilla ja sai dollarit takaisin velkakirjojen muodossa.
Muut maat tekivät työtä, myivät tavaraa ja ottivat velkaa saadakseen energiaa.
Petrodollarijärjestelmä pakotti siis muun maailman tekemään työtä dollareiden eteen, joita USA loi tyhjästä.
Takaisin nykypäivään
Kiinan näkökulmasta petrodollari on aina ollut rakenteellinen alistamisjärjestelmä: kehitysmaat pidetään velkavankeudessa, pakotteita paiskotaan dollarin turvin sinne tänne ja kaiken huipuksi sotilaallinen ylivoima rahoitetaan muiden työllä. Oman historiansa kautta Kiina on oppinut: jos et hallitse rahaa, energiaa ja materiaaleja, joku muu hallitsee sinua. Joskus Deng Xiaopingin aikoihin Kiina teki tietoisen päätöksen ja päätti tulevaisuudessa olla riippumaton lännen rahoitusjärjestelmästä.
Teollista kapasiteettia ja metalliomavaraisuutta on siis rakennettu Xiaopingin ajoista alkaen ja ainakin itse näen Kiinan jo verrattain omavaraisena materiaalien ja energian suhteen (öljy toki vahvasti tuonnin varassa). Riippumattomuuden pyhä kolminaisuus on siis jo hyvällä mallilla, mutta ei vielä valmis - rahaa pitäisi vielä hallita. Viimeisen 10 vuoden aikana Kiina onkin kiihtyvällä tahdilla muun muassa:
- neuvotellut omaan valuuttaan perustuvia öljysopimuksia
- listannut öljyfutuureita valuutassaan
- tehnyt energiatoimituksista bilateraalisia sopimuksia BRICS-maiden kanssa
- rakentanut BRICS-maiden kanssa valuuttayhteistyötä
- kehittänyt omaa vastinetta lännen SWIFT-järjestelmälle
"Petro-juan" ei tule olemaan globaali standardi niin kauan kuin Yhdysvalloissa henki pihisee ja sehän luultavasti pihisee vielä pitkään. Mutta pelkästään vaihtoehtona petrodollarin rinnalla, se kyennee ajan saatossa tekemään USA:sta entisen mahdin.
Petro-juan
Kiinan arvioidaan kehittelevän systeemiä (Shanghain kultapörssi), joka mahdollistaisi kullan käytön juanin tukena kansainvälisessä kaupassa. Tavoitteena lienee lisätä luottamusta juaniin ja vähentää riippuvuutta dollarista, ei niinkään haaveilla kultakantaan paluusta.
Öljyä myyvät saisivat maksun juaneissa. Hyväksytty vastapuoli voisi tietyin rajoituksin maksun saatuaan vaihtaa juanit kullaksi Shanghaissa. Näin syntyisi epävirallinen, kultasidonnainen juan. Ennen ainoa reitti oli: öljy->USD-> USA:n velkakirjat. Nyt rinnalle tarjotaan öljy->juan->fyysinen kulta. Kiina toki kontrolloi, kuinka paljon juania voi vaihtaa kullaksi, mutta järjestelmä on kuitenkin olemassa ja sitä laajennetaan pala palalta. Kumpi on tässä maailmankuvassa houkuttelevampaa - varat, jotka altistuvat pakotteille, inflaatiolle, Fedille ja politiikalle, vai kulta?
Kun maailma ei enää haluaa USA:n velkakirjoja, USA joutuu enenevissä määrin rahoittamaan itse itsensä. Koska pysyvät korkeat korot kaataisivat koko korttitalon, päätyy Fed valitsemaan dollarin heikentämisen. Niin nytkin. Heikompi dollari -> korkeammat hinnat reaaliomaisuudelle, myös öljylle.
Öljyn hinta?
Kulta on noussut vuosia pelkällä keskuspankkien hamstrauksella. Poliittisesti tukahdutettu öljy sen sijaan kaipaa noustakseen joko heikkenevää dollaria, kasvavaa kysyntää, hiipuvaa tuotantoa, tai geopoliittista shokkia.
1. USA ei pyristelyistään huolimatta pääse kuolemankierteestään eroon. Rahan painamisella haetaan jatkossakin ratkaisuja niihin ongelmiin, joita rahan painaminen on aiheuttanut.
2. Taantumanarratiivi lienee osaltaan pitänyt öljyn hintaa alhaalla. Uusi aika on kuitenkin geopoliittinen + resurssipohjainen ja siinä energia hinnoitellaan uudelleen, vaikka kasvu hidastuisi. Tulevaisuus janoaa massiivisia määriä sähköä, infraa, materiaaleja ja logistiikkaa. Tämä murros tulee olemaan sangen öljyintensiivinen, oltiinpa fossiilisia vastustavien leirinuotioilla mitä mieltä tahansa. En tässä maailmassa kykene näkemään kysynnän heikkenemistä.
3. ESG-humppa ja poliittinen paine katkaisi kokonaisen investointisyklin. Öljyn viimeinen vuosikymmen onkin ollut reipasta ali-investointien aikaa. Parhaat paikat USA:n liuskeöljystäkin on käytetty ja jatkossa korkeammilla kustannuksilla saadaan enemmän vettä ja heikompaa kiveä. Shale ei enää pelasta Yhdysvaltoja.
Paras keino korjata rakenteellinen tarjontapula on antaa öljyn hinnan nousta. Globaalit tuotantokustannukset ovat 50-60$ / barreli haminoissa, ehkä enemmänkin. Suuremmilla USA-tuottajilla break-even on noin 60$. Yli 70$ hinnoilla uudet projektit alkavat korjaamaan viimeisen vuosikymmenen aikana aikaansaatuja rakenteellisia ongelmia.
4. Mitä vaatisi, että geopoliittisten shokkien riskit tästä vielä kasvaisivat? Maailma on jo viritetty ja varmistin pukattu pois, kukaan ei vain vielä ole vetäissyt liipaisimesta.
Hätä keinot keksii, vai keksiikö?
USA:n puolustaa vanhaa, mahtavuutensa mahdollistanutta järjestelmäänsä yrittämällä tulpata Kiinan öljynsaantia. Tämä on samanlainen paradoksi kuin rahan painaminenkin - mitä enemmän USA painostaa, sitä enemmän Kiina hamstraa, irtautuu dollarista ja varautuu sotilaallisesti. USA:n toimet kiihdyttävät juuri sitä kehitystä, jota ne yrittävät estää.
Kiina käyttää Venäjää energiavakuutuksenaan ja siksi on 'puolensa valinnut'. USA ei voi realistisesti katkaista Kiinan öljyä kokonaan, mutta se voi tehdä siitä kalliimpaa ja epävarmempaa.
Taiwan
Olen aiemmin ajatellut Kiinan eskalaation Taiwaniin alkavan vuoden 2027 paikkeilla lännen ollessa ~heikoimmillaan tuolloin. USA:n luisua ja Kiinan voimistumista pohtiessani olen ehkä tullut toisiin ajatuksiin. Kiina on kärsivällinen ja pitkäjänteinen ja heidän pitkän pelin strategiassaan USA:n suhteellinen heikkeneminen nähdään varsin todennäköisenä. Parhaimmillaan seinät romahtaisivat vielä siististi sisälle päin. Taiwan on Kiinalle tärkeä historiallisesti, poliittisesti ja symbolisesti, mutta onko kuitenkin tässä maailmankuvassa järkevämpi keskittyä vain jatkamaan USA:n mahdin murentamista niillä jo käytössä olevilla välineillä? Niin kuin Kiinan joku jeppe sanoikin: "Emme tule ampumaan ensimmäistä laukausta, mutta tulemme huolehtimaan, että vihollinen ei ammu toista".
Kaiken lisäksi Taiwanin saarto nostaisi öljyn hintaa rajusti, sen sotkiessa merilogistiikan ja laukaistessa hamstrauksen. Geopoliittinen riskipreemio kasvaisi tuntuvasti yhdessä yössä.
Öljy sijoituksena
Näen siis öljyssä sijoituksena paljon asymmetriaa. Hinta ei nykyisestä voi hirveästi joustaa alaspäin, korkeintaan hetkellisesti. Base-skenaariossa satasen barrel-hinta ei vielä vaatine foliohattua, bull-visioissa kiivetään paljon tätäkin korkeammalle.
Koska markkinat katsovat aina pitkälle tulevaisuuteen vuoden päähän, uskon että öljy-yhtiöt ovat jo alkaneet hiljakseen korjaamaan arvostuksiaan vastaamaan tulevia ~satasen hintoja. Brentin hinta seuraa sitten perässä.
Salkkuni on myös kasvanut sen verran viime vuosina, että koen jo hieman hankalaksi olla volatiileissa kaivoskehittäjissä ja tarinayhtiöissä isolla painolla. Isokräsän pelko jarrutelleekin esim. hopeakehittäjien suhteellista nousua. Uskon öljyn hintakehityksen tarjoavan tasaisempia ja rauhallisempia aikoja salkkuarvon krooniselle tarkkailijalle. Näenkin öljyn jonkinlaisena turvasatamana nykyisessä sijoitusympäristössä.
Lopputiivistelmä
Petrodollari-loop: kun öljyn hinta nousee, USD kysyntä kasvaa. Tämä on toiminut maailmassa, jossa öljy hinnoitellaan vain dollareissa, tuottajat sijoittavat dollarit USA:n velkakirjoihin, eikä vaihtoehtoa ole.
Nämä ehdot ovat nyt murentumassa.
Öljyn hinta nousee -> Fed löysää -> dollareita lisää -> dollari heikkenee -> öljy nousee lisää. Öljy ei välttämättä kallistu, dollarin ostovoima vain heikkenee.
Lopputuloksena näen hitaan siirtymän moninapaiseen rahajärjestelmään, jossa dollari ei romahda, mutta siitä tulee vain yksi reservivaluutta juanin, euron ja ehkäpä kullan rinnalla.
Tätä kipuilua kai tässä nyt saadaan seurailla vielä tovi.
Disclaimer: löyhästi historiaa ja nykyistä geopolitiikkaa tulkinneen nojatuoliasiantuntijan plöräys voi sisältää asia- ja ajatusvirheitä. Tulkitse miten lystää! 😅